Eli kuukauden treeni on nyt ohi, ja fiilis on hyvä.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kroppa noin pääpiirteissään kesti koko ajan, eikä esim. luita murtunut, tai saanut jotain kuolettavaa flunssatautia kesken kaiken. Vasemman ja oikean jalan vammailut olivat kohtalaisen odotettavia. Liian vähän treeniä etukäteen ja liikaa hyvin pienellä aikavälillä. Kun äityi varomaan toista, niin toinen joutui enemmälle rasitukselle kuin suotavaa, eikä lopputulos ollut hauska.
Painohan ei tippunut grammaakaan. Kiitos palautusjuomien, elektrolyyttien lisääminen joka treenin juomapulloon sekä satunnaisen makeannälän, olivat input ja output tässä psykofyysisessä prosessissa melkolailla samat. Kunto tosin koheni (no ylläri) ja kroppa sai ehkä yhden lihasmyhkyrän lisää johonkin sellaiseen paikkaan, josta sitä ei ikinä löydä.
Kaiken kaikkiaan oli kivaa, ja MT-äijät pysyivät melkeinpä niinä ainoina henkilöinä, jotka eniten ottivat kontaktia (no potkivat päähän siinä sivussa, mutta kuitenkin) ja joita oppi tuntemaan.
Itse olen ylpeä suorituksesta kaiken kaikkiaan. 27 2h treeniä 30 päivän sisään, josta viikko meni kipeytymiseen kansallisen juhlapäivän aikana. Eli käytännössä nämä treenikerrat tehtiin 30 päivän sijasta 23 päivän aikana. Muay Thai näillä näkymin jatkuu vielä syksylläkin, kun pääsen takaisin Herwoodin metsiin, mutta kaveriksi ajattelin ottaa myös brasilialaisen jujutsun. Saa nähdä miten silloin miestä viedään, vai viedäänkö suoraan paareilla.
Ja kellekään ei varmaan tullut yllätyksenä mitä veisua lainataan viimeisessä blogauksessa.
"HALUAT MAAN JOLLA SATONI KASVAA
HALUAT VÄKIVALTAKUNTAA
Et silti minusta pääse,
Vain taju lähtee
Ja ankara rahina käy
On luutunut päähäni kipupiste,
Olen tyhjä arkki,
Kirjaat artiklaa
Jos ikinä nousen,
sinä tiput,
Tee siis työ
Tämä on vallankaappauksen yö"
- Stam1na
Näihin sanoihin suljen väkivaltakirjan.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti