Day 2 ja eka "haveri"

Eli numerojärjestykseltään toinen reenipäivä takana. Reeni oli tänään melko identtinen eilisen kanssa, ja yhtäläisesti raskas. Tällä kertaa otin kuitenkin opikseni, ja ensimmäisen tunnin jälkeen tunkkasin vesipullooni elektrolyyttipussukan, ettei nestetasapainoin heittely saisi minua tällä kertaa ihan niin pihalle reenin loppuvaiheessa. Ja tämähän toimikin. Järki oli mukana vielä ihan viime minuutteihin asti.

Mutta sitten piti käydä se ensimmäinen Les Accidente. Jo reenien alussa huomasin, että akillesjänteeni oli kohtalaisen kipeä, enkä oikein keksinyt järkiperäistä syytä, että miksi. Sitten kun tuli taas mitsireenin vuoro, niin huomasin syyn, ja perin ikävällä tavalla. Tapanani on näet käyttää kenkiä käytännössä katsoen reenin alusta loppuun, jottei jalkapohjistani katoaisi kaikki nahat. Näin on käynyt pariin otteeseen, ja sen jälkeen reeni on puhdasta tuskaa. No, nyt kun potkin mitseihin, niin eräs potku meni hieman nilkan puolelle ja jalkani taittui hieman normaalia suoremmaksi -> kenkä painaitui akilesjänteeseen -> mies painautui maahan. En nyt sentään suoranaisesti tipahtanut, mutta muutama sekunti oli pakko ottaa happea, koska jalka kertoi olemassaolostaan vähän turhankin tehokkaasti. No, popot pois ja mitsitreeni loppuun.

Loppureenistä en kyllä pitänyt kenkiä jalassa, mutten kyllä potkinut säkkiäkään oikealla jalalla. Pelkkä potkusta aiheutuva tärähdys tuntui akilleksen tienoilla sen verran hyvin, että potkua alkoi pelkäämään, eikä siitä sitten tullut mitään. Korvasin sitten oikean jalan potkutreenit polvipotkuilla, ettei tarvinnut jouten olla. Seuraavat pari kolme päivää varmaan teen lähinnä potkuja vasemmalla, mikäli pitää potkia mitseihin tai säkkiin, ilmaan potkimiseen akilles ei asettanut mitään rajoituksia. Tuleepahan sitten reenattua sitä vasempaa enemmän, kuten traineri edellisenä päivänä oli sanonut (olisikohan heppeli kironnut minut sen sormivekkinsä vuoksi).

Ensimmäinen tavoitekin on jo "peruttu". Kysäisin valmentajalta, josko MT2 exam pidettäisiin sunnuntaina. "Ei, maanantaina" oli vastaus, eikä siihen ollut sitten vastaan sanominen.

Myöskin ikuisen ihmetykseni aihe on thaikkujen fysiikka. Ei ole länsimaalaisella kovin paljon saumaa, kun katsoo kuinka thaikut potkivat. Potku lähtee kuin tyhjästä ja saavuttaa sen jäätävän nopeutensa ikään kuin puolihuolimattomasti. Ja potkuja sarjaan potkiessa jalka tuskin koskettaa maata. Länkkäreiden matseja katsoessa melkein tuntuu siltä, että potkut hämmentävät vastustajaa, ja pakottavat pitämään puolustusta kuosissa, kun taas thaikut myllyttävät potkuillaan kuin viimeistä päivää ja nyrkit ovat lähinnä se viimeinen vaihtoehto. Ovat ne vaan aika epeleitä.

Jos sitä vaikka hieroisi Tiger Balmia (thaikkujen yleislääke) jalkaan ja toivoisi että huomenna vielä jalka kantaa.