Day 26, Minun oikeus

Tänään piti tulla kuvia treeneistä, jo perjantaisin tavaksi tulleeseen tapaan, mutta koska hovikuvaaja ei viitsinyt tulla paikalle, vaan jäi kämpilleen pelaamaan Nintendo DS:ää, niin ette sitten saakaan mitään.

Mutta harjoituksiin.

Taas aamusta eksyin olettamaan, että tulee normipäivä, mutta metsään meni kuin teinicorolla juuri kortin saaneelta. Ensimmäiset treenit nimittäin alkoivat perin laiskasti. Heti kun saavuin pelipaikalle, niin minut kutsuttiin syömään, sillä ilm. siellä oli päällänsä joku kollektiiviruokailu, johon olivat kaikki valmentajat ja valmennettavatkin tervetulleita. Vatsassa kuitenkin myllersi vielä tuhti aamupala joten passasin.

Sinä sitten alkulämmöt ja askeleet läpi. Valmentajat kuitenkin näyttivät käyttävän energiansa lähinnä ruoan digestoimiseen, joten menin omatoimisesti mätkimään säkkiä. Siinä ehdin taas varmaan minuutin olla rauhassa kunnes Noi tuli viereen istuskelemaan ja huuteli aina välillä käskyjä uudelle sarjalle. Heti toisen erän alussa Noi selittikin koukkuja tarkemmin, ja koko erän paukutinkin pelkkiä yläkoukkuja. Otti meinaan hieman olkapäihin ja lapoihin.

Kun hain vettä, tämä 60-vuotias ninja-vaari yhytti minut. Ja mitäkö tehtiin? Kyynärpäitä tehtiin. Opeteltiin kyynärpäitä läheltä, kaukaa, läheltä ja taas kaukaa. Sitten opittiin pari potkublokkia, kamppia ja taas hieman kyynärpäätä. Sitten säkille ja kyynärpäätä.

Lopun kyynärpäätreenissä oli jo joku 4 thaikkujunioriakin monttu auki katsomassa kun valkoinen mies paukutti. Koko tätä ninjavaarin tarjoamaa rääkkiä kesti sen kokonaisen tunnin ilman taukoa, ja nyt on sitten kyynärpäät violetteina.

Vaikka olenkin tuskaillut vaa'an kanssa, että eihän se paino tunnu tippuvan mihinkään, niin tuli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Olin hakemassa toimistosta vettä (vesiautomaatti tyhjä) ja toimistovirkailija heittikin siinä, että "First you come here, you little fat. Now, you more muscle. Veri good". Mää olin ihan pähkinöissäni.

Ja sitten iltapäivän treeni. Ensimmäistä kertaa kirjoitin tätä blogausta kahdessa osassa: aamutreenit heti aamureenien jälkeen ja toisen osan nyt myöhemmin illalla. Sillä jos en tätä olisi tehnyt, olisi päivätreeni jäänyt niin illan aktiviteettien varjoon muistilokeroissani.

Siis iltatreenit. Tulin pelipaikalle, ja heti joku huikkasi, että "you here again, training?". Jepjep. Viikon yhdeksäs kerta ja kieltämättä tuntui jo lihaksistossakin, sekä ilmensi itseään "muutamalla" mustelmalla ja naarmulla ympäri kroppaa. No treeni kuitenkin alkoi rennosti. Vedin alkulämpöä päälle puolisen tuntia, ja huomasin taas kerran olevani salilla vain viiden valmentajan kanssa.

Great.

No sitten shadowia pari erää, kunnes Naureskeleva Mies kysäisee, että "MT3 Exam? Soon", johon jotta "Yeah. Monday". Sit se hämmentyi, koska ei osaa kovin hyvin lontoonkielen saloja, ja Noi heittikin, että "You do MT3 exam now, ok?". No olihan sitä puhuttu, että se tehtäisiin maanantaina, mutta Noin kysymys oli enemmänkin kohtelias toteamus kuin suoranainen kysymys.

Examiin siis.

No sehän meinasi, että vielä yksi shadowi, joka meni helposti kun lämpöäkin oli jo kahden erän pohjilta. Sitten säkille, jossa ensin polvea, johon todettiin, että "enough power" kun säkki lenteli ties minne kun latailin siihen koko olemuksellani. Sitten etupotkua ja tuplapotkua. Homma sujui molemmilla jaloilla perin pätevästi.

Sitten sparrausta. Sparrikaverina Naureskeleva mies, joka on A) painavampi (joku 4kg) B) lyhyempi (joku 20cm) C) Jumalattoman paljon kätevämpi. No sain muutaman potkun perille, lensin kolme kertaa maahan, otin jumalattoman monta kertaa etupotkun mahaani, mutta kuitenkin väänsin niin pirusti, että ilm. suoritukseni hyväksyttiin. Sitten näytin puolihuolimattomasti, että oikea jalka oli ottanut vähän hittiä eilen sparrissa (kirjavanvärinen mustelma heti polven sivussa), eikä ihan täydellä teholla pysty sillä jalalla tekemään. No seuraavaksi olisi ollut grapplaus-harjoitus, mutta se sitten peruttiin ettei jalalle käy mitään. Halusin kuitenkin, että grapplailtaisiin, ettei jäisi puolisuoriutunut olo. Siinä sitten löysin itseni pari kertaa lattiasta ja kun nousin sen kuuluisan Viimeisen Kerran siitä maasta, niin vasen jalka sanoi "-naps-".

Olenhan monta viikkoa vinkunut, kuinka oikea jalka on kipeä? No näinä yhdeksänä treenikertana tällä viikolla näin ei ole ollu, vaan olen paukuttanut sillä oikealla aivaaan järrrkyttäviä määriä. No tästä tietysti seuraa, että kiertoliikkeessä oleva vasen jalka hieman väsähtää siitä.. no nyt se sitten laukesi, ja pohjelihas on tu-hot-to-man kipeä.

MT3 exam kuitenkin läpi! Mitä tämä sitten tarkoittaa? No.

Olen PRO-kurssilainen, joten kaikille niille, jotka ovat missään suhteessa epäilleet minua ikinä: Mä oon ihan vitun pro. Siitä on paperit.

Mutta huvitus ei lopu tähän! Kotimatkalla näet alkoi tuulla ihan jumalattomasi, ja olo oli hiekan lennellessä kuin olisin ollut hiekkapuhaltimessa. Pääsin kuitenkin torille syömään ja saatuani lautasen eteeni taivas aukesi, ja alkoi sataa vaakatasossa. Storet menivät äkkiä kiinni, etteivät kamat ja einekset lentelisi pitkin mantuja, ja ihmiset käytännössä katsoen pakenivat sateensuojiin.

Allekirjoittanut kuitenkin jäi syömään riisiä ja kanaa asenteella "jumalauta, kyllähän mä ton riisin syön" sitten tuli kovempi tuulenmyräkkä ja riisi lensi pois. "Jumalauta, kyllä ainakin ton kanan syön vielä".

Paikalliset katsoivat kuin hullua.

Eikä se homma loppunut vielä. Siinä missä lokaalit odottelivat sateensuojissa tunnolllisena, kun tiet tulvivat viiden minuutin satamisesta, meikä paineli takaisin kämpille, välillä jalka nilkkaa myöten lätäkössä. Viimeinenkin thaikku oli varma mielenterveydellisistä ongelmistani siinä vaiheessa kun viheltelin "Raindrops are falling on my head":in melodiaa ja aloin hypellä lätäkköihin.

Että semmonen päivä. Sävelradion sävellahja on kaikesta tästä huolimatta omistettu ninja-vaarille.

"On oma häpeäsi, jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää
Silloin ystäväsi, tulee sinut paha tallaamaan
kun olet puolellani, etkä käänny voimakkaampaasi vastaan,
niin täytän maljasi, täytän niin että se yli vuotaa saa,
yli vuotaa saa, maahan"
- Timo "Nykyään Kansantanhuja" Rautiainen