Lopuksi

Eli kuukauden treeni on nyt ohi, ja fiilis on hyvä.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kroppa noin pääpiirteissään kesti koko ajan, eikä esim. luita murtunut, tai saanut jotain kuolettavaa flunssatautia kesken kaiken. Vasemman ja oikean jalan vammailut olivat kohtalaisen odotettavia. Liian vähän treeniä etukäteen ja liikaa hyvin pienellä aikavälillä. Kun äityi varomaan toista, niin toinen joutui enemmälle rasitukselle kuin suotavaa, eikä lopputulos ollut hauska.

Painohan ei tippunut grammaakaan. Kiitos palautusjuomien, elektrolyyttien lisääminen joka treenin juomapulloon sekä satunnaisen makeannälän, olivat input ja output tässä psykofyysisessä prosessissa melkolailla samat. Kunto tosin koheni (no ylläri) ja kroppa sai ehkä yhden lihasmyhkyrän lisää johonkin sellaiseen paikkaan, josta sitä ei ikinä löydä.

Kaiken kaikkiaan oli kivaa, ja MT-äijät pysyivät melkeinpä niinä ainoina henkilöinä, jotka eniten ottivat kontaktia (no potkivat päähän siinä sivussa, mutta kuitenkin) ja joita oppi tuntemaan.

Naureskeleva mies, hullu mies ja pro-äijä

Joku random-treineri ja paini/nyrkkeily-mies

Noi ja jannu joka nukkuu päivystyspöydällä

Ninja-vaari

... ja ninja-kissat, joita on salilla varmaan toistakymmentä

Itse olen ylpeä suorituksesta kaiken kaikkiaan. 27 2h treeniä 30 päivän sisään, josta viikko meni kipeytymiseen kansallisen juhlapäivän aikana. Eli käytännössä nämä treenikerrat tehtiin 30 päivän sijasta 23 päivän aikana. Muay Thai näillä näkymin jatkuu vielä syksylläkin, kun pääsen takaisin Herwoodin metsiin, mutta kaveriksi ajattelin ottaa myös brasilialaisen jujutsun. Saa nähdä miten silloin miestä viedään, vai viedäänkö suoraan paareilla.

Ja kellekään ei varmaan tullut yllätyksenä mitä veisua lainataan viimeisessä blogauksessa.

"HALUAT MAAN JOLLA SATONI KASVAA
HALUAT VÄKIVALTAKUNTAA

Et silti minusta pääse,
Vain taju lähtee
Ja ankara rahina käy
On luutunut päähäni kipupiste,
Olen tyhjä arkki,
Kirjaat artiklaa
Jos ikinä nousen,
sinä tiput,
Tee siis työ
Tämä on vallankaappauksen yö"
- Stam1na

Näihin sanoihin suljen väkivaltakirjan.

Day 30, Lajinsa viimeinen

Kyllä, koko kuukausi piti olla treeniä. Kyllä, hehkutin sitä alussa. Nyt kuitenkin jäätiin paria päivää vajaaksi. Miksikö näin?

Maanantaina vasen pohje tuntui kuin olevan kestona jännitystilassa, joten päätin hoitaa juoksevia asioita BKK:n puolella ja jätin treenit väliin. Tänään kuitenkin treeneihin, vaikkei vasen jalka ihan kunnossa ollutkaan. "Kyllä se siitä lämpiää" ajattelin.

Demo-vääntö (jonka yllättäen hävisin)

No eihän se sitten auennut, yhden mitsierän jälkeen vasempaan ei saanut oikeastaan mitään voimaa, ja kun tähän lisäsi pari todella huonosti nukuttua yötä, oli treeni sitten lähinnä läpsimistä. No, tuli otettua muutama foto ja juteltua treenaajien kanssa hassuja. Muutama treenaaja päättikin tulla kokeilemaan, että "onkos siinä isossa valkoisessa voimaa" ja tekniikan sekä kokemuksen voimin kyllä painoivat miehen niskasta maahan leikiten. Toinen onnistui kiemurtelemaan vapaaksi kun nostin sitten kostoksi ilmaan, mutta Noi oli sen verran pieni kaveri, että noustuaan 40cm korkeuteen ilmaan, ei alaspääsystä ollut toivoakaan.

Ninja-vaari opettaa lisää kyynärpäämuilutusta "tulkin" välityksellä

Huomenna kuitenkin käydään vielä pelipaikalla ja tunkataan valmentajille kärsivällisyydestä palkkioksi hieman lahjoja. Thaimaassa kun pitäisi periaatteessa antaa kaikille tutuille joka ikisissä kissanristijäisissä jonkinmoinen lahja, ja kun on jäänyt parit lahjat väliin, niin annetaan nyt sitten kerralla vähän enemmän..

Ko suomalaane antaa lahajan, niin on se lahaja suomalaane

"Viimeisen illan viimeisellä lenkillä
Istun viimeisen bussin viimeisellä penkillä
Viimeisen askin, viimeisen tupakin
Pistän palamaan siihen on viimein lupakin
Ja kun viimein illan, illan viimeisen
Viimein laulu mielessä hyräilen"
- Eppu Normaali

MT3 valmis, tavoite saavutettu

Täytyy myöntää että yllätyin hieman kun treeneihin päästyäni minulle ilmoitettiin, että teen Muay Thai 3 kokeen tänään. Omien laskujeni mukaan kurssia olisi pitänyt olla jäljellä vielä 4 kertaa. Noh, ei siinä muuta kuin koetta tekemään.

Alun varjonyrkkeilyn jälkeen pääsin sparraamaan englantilaisen MT4-kurssilaisen kanssa. Sparraus meni mukavasti, etenkin kun ottaa huomioon että vasen olkapää oli edelleen kipeä eikä kestänyt ollenkaan voiman käyttöä. Englantilainen oli taidoltaan normaalia länsimaista tasoa: lyönnit lähtivät hyvin, potkut eivät niinkään. Sain pari potkua menemään läpi blokista päähän, vaikka muuten olinkin taas enemmän ottavana osapuolena. Hyvää harjoitusta joka tapauksessa.

Kolmen sparrauserän jälkeen yksi erä grapplingiä, jonka tiimellyksessä hukkasin korvasta segmenttirenkaan. Tiedetään, lävistyskorut + muay thai = huono yhdistelmä. En ole pitänyt pyöreää rengasta kovin suurena riskinä, eikä nytkään käynyt muuta kuin että koru hukkui jonnekin.

Lopuksi vielä säkin mättämistä ja koe valmis.

Hitin ottamisen jälkiä osa 2.0

Kauhugallerian jatkoksi, joka oli siis jalkafetissin omaaville, pistetään vielä jatkoksi sekalaisia ruumiinosia.


Tämä kuva edustaa sitä jalkaa, joka laukesi. En tiedä onko tuolla ihan jumalattoman kipeällä violetilla mustelmalla mitään tekemistä sen kanssa, että jalka ei kunnolla kanna juuri nyt, mutta ei se ainakaan tilannetta paranna.


Tämä tässä on oikea käsi (iik, rintakarvoja). Tällä kädellä on blokittu potkuja, kyynärpäitä ja annettu hieman omiakin. Kuten kuvasta näkyy, ilm. muutama niistä oma-annetuista kyynärpäähiteistä ei aivan onnistunut.

Day 26, Minun oikeus

Tänään piti tulla kuvia treeneistä, jo perjantaisin tavaksi tulleeseen tapaan, mutta koska hovikuvaaja ei viitsinyt tulla paikalle, vaan jäi kämpilleen pelaamaan Nintendo DS:ää, niin ette sitten saakaan mitään.

Mutta harjoituksiin.

Taas aamusta eksyin olettamaan, että tulee normipäivä, mutta metsään meni kuin teinicorolla juuri kortin saaneelta. Ensimmäiset treenit nimittäin alkoivat perin laiskasti. Heti kun saavuin pelipaikalle, niin minut kutsuttiin syömään, sillä ilm. siellä oli päällänsä joku kollektiiviruokailu, johon olivat kaikki valmentajat ja valmennettavatkin tervetulleita. Vatsassa kuitenkin myllersi vielä tuhti aamupala joten passasin.

Sinä sitten alkulämmöt ja askeleet läpi. Valmentajat kuitenkin näyttivät käyttävän energiansa lähinnä ruoan digestoimiseen, joten menin omatoimisesti mätkimään säkkiä. Siinä ehdin taas varmaan minuutin olla rauhassa kunnes Noi tuli viereen istuskelemaan ja huuteli aina välillä käskyjä uudelle sarjalle. Heti toisen erän alussa Noi selittikin koukkuja tarkemmin, ja koko erän paukutinkin pelkkiä yläkoukkuja. Otti meinaan hieman olkapäihin ja lapoihin.

Kun hain vettä, tämä 60-vuotias ninja-vaari yhytti minut. Ja mitäkö tehtiin? Kyynärpäitä tehtiin. Opeteltiin kyynärpäitä läheltä, kaukaa, läheltä ja taas kaukaa. Sitten opittiin pari potkublokkia, kamppia ja taas hieman kyynärpäätä. Sitten säkille ja kyynärpäätä.

Lopun kyynärpäätreenissä oli jo joku 4 thaikkujunioriakin monttu auki katsomassa kun valkoinen mies paukutti. Koko tätä ninjavaarin tarjoamaa rääkkiä kesti sen kokonaisen tunnin ilman taukoa, ja nyt on sitten kyynärpäät violetteina.

Vaikka olenkin tuskaillut vaa'an kanssa, että eihän se paino tunnu tippuvan mihinkään, niin tuli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Olin hakemassa toimistosta vettä (vesiautomaatti tyhjä) ja toimistovirkailija heittikin siinä, että "First you come here, you little fat. Now, you more muscle. Veri good". Mää olin ihan pähkinöissäni.

Ja sitten iltapäivän treeni. Ensimmäistä kertaa kirjoitin tätä blogausta kahdessa osassa: aamutreenit heti aamureenien jälkeen ja toisen osan nyt myöhemmin illalla. Sillä jos en tätä olisi tehnyt, olisi päivätreeni jäänyt niin illan aktiviteettien varjoon muistilokeroissani.

Siis iltatreenit. Tulin pelipaikalle, ja heti joku huikkasi, että "you here again, training?". Jepjep. Viikon yhdeksäs kerta ja kieltämättä tuntui jo lihaksistossakin, sekä ilmensi itseään "muutamalla" mustelmalla ja naarmulla ympäri kroppaa. No treeni kuitenkin alkoi rennosti. Vedin alkulämpöä päälle puolisen tuntia, ja huomasin taas kerran olevani salilla vain viiden valmentajan kanssa.

Great.

No sitten shadowia pari erää, kunnes Naureskeleva Mies kysäisee, että "MT3 Exam? Soon", johon jotta "Yeah. Monday". Sit se hämmentyi, koska ei osaa kovin hyvin lontoonkielen saloja, ja Noi heittikin, että "You do MT3 exam now, ok?". No olihan sitä puhuttu, että se tehtäisiin maanantaina, mutta Noin kysymys oli enemmänkin kohtelias toteamus kuin suoranainen kysymys.

Examiin siis.

No sehän meinasi, että vielä yksi shadowi, joka meni helposti kun lämpöäkin oli jo kahden erän pohjilta. Sitten säkille, jossa ensin polvea, johon todettiin, että "enough power" kun säkki lenteli ties minne kun latailin siihen koko olemuksellani. Sitten etupotkua ja tuplapotkua. Homma sujui molemmilla jaloilla perin pätevästi.

Sitten sparrausta. Sparrikaverina Naureskeleva mies, joka on A) painavampi (joku 4kg) B) lyhyempi (joku 20cm) C) Jumalattoman paljon kätevämpi. No sain muutaman potkun perille, lensin kolme kertaa maahan, otin jumalattoman monta kertaa etupotkun mahaani, mutta kuitenkin väänsin niin pirusti, että ilm. suoritukseni hyväksyttiin. Sitten näytin puolihuolimattomasti, että oikea jalka oli ottanut vähän hittiä eilen sparrissa (kirjavanvärinen mustelma heti polven sivussa), eikä ihan täydellä teholla pysty sillä jalalla tekemään. No seuraavaksi olisi ollut grapplaus-harjoitus, mutta se sitten peruttiin ettei jalalle käy mitään. Halusin kuitenkin, että grapplailtaisiin, ettei jäisi puolisuoriutunut olo. Siinä sitten löysin itseni pari kertaa lattiasta ja kun nousin sen kuuluisan Viimeisen Kerran siitä maasta, niin vasen jalka sanoi "-naps-".

Olenhan monta viikkoa vinkunut, kuinka oikea jalka on kipeä? No näinä yhdeksänä treenikertana tällä viikolla näin ei ole ollu, vaan olen paukuttanut sillä oikealla aivaaan järrrkyttäviä määriä. No tästä tietysti seuraa, että kiertoliikkeessä oleva vasen jalka hieman väsähtää siitä.. no nyt se sitten laukesi, ja pohjelihas on tu-hot-to-man kipeä.

MT3 exam kuitenkin läpi! Mitä tämä sitten tarkoittaa? No.

Olen PRO-kurssilainen, joten kaikille niille, jotka ovat missään suhteessa epäilleet minua ikinä: Mä oon ihan vitun pro. Siitä on paperit.

Mutta huvitus ei lopu tähän! Kotimatkalla näet alkoi tuulla ihan jumalattomasi, ja olo oli hiekan lennellessä kuin olisin ollut hiekkapuhaltimessa. Pääsin kuitenkin torille syömään ja saatuani lautasen eteeni taivas aukesi, ja alkoi sataa vaakatasossa. Storet menivät äkkiä kiinni, etteivät kamat ja einekset lentelisi pitkin mantuja, ja ihmiset käytännössä katsoen pakenivat sateensuojiin.

Allekirjoittanut kuitenkin jäi syömään riisiä ja kanaa asenteella "jumalauta, kyllähän mä ton riisin syön" sitten tuli kovempi tuulenmyräkkä ja riisi lensi pois. "Jumalauta, kyllä ainakin ton kanan syön vielä".

Paikalliset katsoivat kuin hullua.

Eikä se homma loppunut vielä. Siinä missä lokaalit odottelivat sateensuojissa tunnolllisena, kun tiet tulvivat viiden minuutin satamisesta, meikä paineli takaisin kämpille, välillä jalka nilkkaa myöten lätäkössä. Viimeinenkin thaikku oli varma mielenterveydellisistä ongelmistani siinä vaiheessa kun viheltelin "Raindrops are falling on my head":in melodiaa ja aloin hypellä lätäkköihin.

Että semmonen päivä. Sävelradion sävellahja on kaikesta tästä huolimatta omistettu ninja-vaarille.

"On oma häpeäsi, jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää
Silloin ystäväsi, tulee sinut paha tallaamaan
kun olet puolellani, etkä käänny voimakkaampaasi vastaan,
niin täytän maljasi, täytän niin että se yli vuotaa saa,
yli vuotaa saa, maahan"
- Timo "Nykyään Kansantanhuja" Rautiainen

Vapaaehdoton välipäivä

Eilen illalla oli kyllä hauskat treenit, kuten Teronkin blogauksesta pystyi päättelemään. Normaalin mitsien hakkaamisen jälkeen pääsin harjoittelemaan sparrausta erään isomahaisen valmentajan kanssa. Mies ei kyllä montaa kertaa potkinut/lyönyt, mutta väisteli sitäkin tehokkaammin. Tämän jälkeen alkoikin varsinainen hauskuus kun sparrauskaveriksi tuli yleensä Muay Thai 4:n janttereita 1-on-1 opettava mestari.

Edellinen mestarin sparrattavana ollut kaveri oli minua huomattavasti kokeneempi - ja nopeampi - thaikku, mutta tämäkin oli turvallaan 10 sekunnin välein. Potku -> jalasta kiinni -> kanveesiin. Vähemmän yllättäen löysin itsenikin vaakatasosta yhtä usein. Pari potkua ja joitain lyöntejä sain perille, mutta enimmäkseen olin vastaanottavana osapuolena - eikä mies ollut edes kovinkaan tosissaan. Molemmat olimme kyllä sangen väsähtäneitä erän lopussa. Ja seuraavaksi mies saikin vielä intoa puhkuvan Teron vaivoikseen. Kävi melkein sääliksi. Mutta vain melkein.

Illalla huomasinkin sitten että olkapää oli ottanut osumaa kanveesin rojahdusta harjoitellessa, eikä vasemman käden suoristaminen/nostaminen tahtonnut onnistua ilman kiputiloja. Siispä tänään vietetään vapaa-ehdotonta välipäivää.

Pertin nimipäivä

Koska tänään on Tuomionpäivä (!!!) niin pistän bonuksena vielä hirrrrviögallerian pystyyn kaikkien niiden iloksi, joilla on kovan luokan jalkafetissi ja tasan tarkkaan kaikkien muiden harmiksi.



Tämä kuva kertoo karun tarinan siitä, mitä käy täysin Muay Thai -ummikon jaloille, kun yrittää treenata vähänkin enemmän tosissaan. Kuva muutaman kuukauden takaa.


Kuva tältä päivältä. Kuva siitä, kuinka varpaat ottavat hittiä mitseistä kun niihin potkii. Ja sitten ne tulevat kipeäksi, ja kun potkii mitseihin lisää, niin pääsee ruumiin sisäinen parahdus.

That's all folks. Ehkä maailman typerin idea oli tämä, mutta juuri sen vuoksi täysin väistämätön.


Mikä?
Ääääää!
Äääää!
On Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Pertin nimipäivä
Jee...

Day 25, Tästä on hyvä jatkaa

Huhhuh nimittäin. Tänään oli semmoiset zembalot, ettei ole ikinä ollutkaan.

Ensimmäisen treenin alussa huomasin olevani yksin. Ei niin, ettäkö valmentajista olisi ollut pulaa. Ei, niitä oli viisin kappalein, mutta olin ainoa valmennettava. No askeleet yksin läpi, ja varjoa tekemään. Varjoeriä sainkin sitten tehdä muistaakseni kolme kappaletta, ja vähän oli semmonen fiilis, että jääköhän tämä nyt rentoiluksi.

Ei jäänyt.

Varjojen jälkeen säkille, ja siinä kestona kyyläsi mun säkkityöskentelyäni kaksi eri valmentajaa, ja yksi myöhemmällä ajalla treeneihin eksynyt thaikku. Neljä erää hakkasin säkkiä kuin riivattu, joka iskulla/potkulla vähintäänkin tavoitteena tappaa se, kun valmentajat vaan yllyttivät, että "haaadaaa" "liuliuliu" (joka tarkoittaa kutakuinkin "nopeampaa, nopeampaa"). Jokaisen säkkierän jälkeen otin happea kuin mikäkin.

Säkkien jälkeen kehään, jossa odottikin se harjoituksiin myöhään ilmestynyt thaikku. Sparria sen kanssa joku kolme erää, ja olin kyllä finaalissa. Lisäksi kuitenkin pääsin hakkaamaan mitsejä vielä muutaman erän verran.

Iltatreenit alkoivat jotenkin niin, kuin olisin halunnutkin. Askeleet ja ajattelin, että korvaan varjotyöskentelyn tesmaamalla lyöntejä ja potkusarjoja säkkiin melko höntsysti, niin että vaan taputtelen ja lähinnä kokeilen eri kombinaatioita. No, toisin kävi. Noi-nimeä totteleva treenaaja tuli alta minuutin viereen ja totesi lakonisesti, että "In muay thai punch HARD". No sitä sitten, takaisin riivattu-modeen. Tauko säkkierän jälkeen oli melko pitkä, ja katselin kuinka kehässä sparrailtiin, ja eikös silloin tämä naureskeleva treenaaja huikkaa, että kehään siitä.. ja jalkasuojat mukaan.

Kele, treeniä oli jäljellä vielä joku tunti ja vartti, ja nyt jo sparria? No, uusi thaikku uunista ulos. Tämä kaveri oli melkoisen paljon pätevämpi kuin se aamuinen, ja otin muutaman aika muikean hitin keskiruumiiseen ja pari päähän. Omat koukut kuitenkin upposivat melko hyvin, kuten myös muutama korkea potku.

Tämän jälkeen sivusta seuraamista erän verran ja hengitys takaisin kuosiin. Kun suojat menivät Pekalle lainaan, niin otin sitten pari-kolme erää mitseillä, jotka kieltämättä ottivat jo koville aamuisten reenien tuntuessa lihaksistossa. Vaan ei tässä vielä kaikki.

Eräs tyyppi, joka ilm. on salin valmentaja, vaikkei koskaan pidäkään varsinaista keltaista valmentaja-hihatonta päällään, halusi sparrata allekirjoittaneen kanssa. Tyyppi oli ehkä 20cm lyhyempi ja painoi jotain 70kg luokkaa. Koko ja painoetu siis. Mutta jumalauta, se äijä oli ihan kone. Sillä oli joku sata-miljoonaa-biljardia kertaa enemmän kokemusta, potkut oli nopeita ja se ei ihan hirveesti ottanut niitä iskuja takaisinpäin. Otin pari kunnon etupotkua vatsaan, yhden koukun suoraan vasempaan korvaan ja pari polvea kylkiin. Pitkällä matkalla oli ihan turha tehdä mitään, koska se nappasi jalat kiinni 90% todennäköisyydellä, ja sitten tuli hittiä. Lyönneissä se kävi heti iholle ja rupes paukuttamaan kylkiin. No koukut upposivat tähänkin, ja käytin sitten hyväkseni sitä, mitä on. Brawlingia. Loppuajasta menin vaan heti lähelle, ettei tule potkua, paukutin koukkuja ja kropasta kiinni ja miestä maahan. Ei se kertaakaan kanveeseen mennyt, mutta tiettyä tyydytystä tuli siitäkin kun se lensi jotain neljä metriä taaksepäin.

Sanomattakin selvää, että väsymykseni oli tämän sparrauksen jälkeen löytänyt uuden ulottuvuuden, ja kelloa katsottuani totesin, että ehkä tämän päivän treenit olivat sitten tässä.

Naureskeleva mies oli toista mieltä. Sain koko komeuden lopuksi ottaa sparrierän vielä sen eilisen tekniikka-treenaajan kanssa, joka on about pituudeltaan minun luokkaani, mutta kiinteässä thaikkukunnossa (mitä sen on nähnyt vetävän salilla, niin ei ole pro-ajasta hirveästi aikaa), eli jotain 70kg. Ihan suoraan sanoen hieman kammotti. No, nopeita potkuja jalkoihin, koska kylkipotkut olisi otettu saletisti kiinni, koukkuja (koska ne toimi aikaisemminkin) ja iholle vaan.

Ihan paska idea.

Jannu meinaan oli hieman guru miehen heittämisessä maahan. Ok, sain muutaman koukun sisään, ja jalkaa se ei ottanut kiinni kertaakaan, mutta niillä hetkillä kun molemmat jalat eivät olleet maassa yhtä aikaa, niin miestä vietiin.

Ensimmäisellä kerralla taisin tulla vaan tönäistyksi taaksepäin -> toinen jalka ilmaan -> jämäkkä potku tukijalan taakse -> maahan ja ilmat pihalle. Sitten happea haukkoen ylös ja homma jatkuu, taas muutama koukku sisälle ja keskiruumiiseen, nopea potku jalkaan... liian hidas, potku jalan taakse -> mies maahan ja pää jää lepäämään kehänaruihin. Ylös ja uudestaan, nyt jonkinmoista yritystä pitää pakki kasassa ja yritän heittää setää. Tosissani yritin, oli ihan ok otekin, mutta ihan turha jonkun muutaman kuukauden kokemuksella lähteä ammattilaisuraa tehneelle kukkoilemaan. Eihän se siitä mihinkään kaatunut vaikka pisti koko kropan voiman taakse.

Väännön lopuksi ei ollut enää mitään voimia. Tuskin sain käsiä ylös ja ennen kuin olin kokonaan luovuttamassa erän soi kello erän loppumisen johdoksi. Tämän jälkeen kamat kasaan ja laahustus takaisin kämpille. Nilkkasuojat jäi sinne jonnekin, kun en tajunnut koomatiloissani ottaa mukaan, mutta ehkä ne on siellä huomennakin.

En ole suoraan sanoen ikinä ollut yhtä tuhoutunut.

"Henki salpaa, keuhkoissa rahisee
Makaan hiljaa, kehoni vapisee
Valitsin kivun sillä joskus kipukin lakkaa
En tahdo pelätä, tahdon rakkautta pyytää"
-Mokoma

Day 24, Ehkä paras treeni ikinä

Päivä 24 ja uudet kujeet. Ensimmäinen treeni oli lähes identtinen eilispäiväisten kanssa. Naureskeleva mies veti treenit tututtuun tapaan, eikä suuria yllätyksiä päässyt syntymään. Setä kuitenkin huomasi, että pidin alakoukussa nyrkkiä vaaka-asennossa, vaikka sen pitäisi olla pystyssä ja etupotkussa en nostanut polvea tarpeeksi korkealle alussa. No tuli hieman tekniikkaakin korjattua.

Mutta iltatreenit, voi veljet. Ne yllättivät.

Alkutreenin jälkeen semmoinen treineri, joka on aikaisemmin vetänyt yhden treenin meille, ja harjoitteleekin pääasiallisesti aina salilla pisimmällä olevien kanssa kehotti peilin eteen, että nyt tehdään perusaskeleet. Siinä sitten jo olin hieman pettynyt, että tätä samaako se nyt sitten on.

Noei! Ekat pari liikettä oli tuttuja perussetistä, mutta sen jälkeen tehtiinkin jo 1+2+kyynärpää, 1+2+yläkoukku+alakoukku jne. -settejä. Aivan huippua. Kun oltiin näitä tehty oma aikansa, kengät mäelle ja mitseille. Kaksi erää tehtiin, ja ne oli tiukkoja. Polvea, kyynärpäätä, lyöntiä ja potkuja oli moneja. Happi oli heikossa, mutta oli niin kivaa touhua, että olis vaan halunnut jatkaa ja jatkaa.

Sitten säkeille pari erää freestyleä. Säkin jälkeen kehään. "Do brawling". Kumpikin ottaa toisiaan niskasta kiinni ja pyrkii painamaan alaspäin. Ideanahan tietysti, että normimatsissa annettaisiin polvea, mutta nyt pysyttiin siinä olennaisessa, eli niskan alaspäin vedossa. Dominoivassa asemassa on se, jolla on kädet sisimpänä, joten kumpikin tavoitteli tätä haluttua paikkaa.

Ihan sikahauskaa. Pekasta nyt ei ihan liika vastusta kieltämättä ollut. Allekirjoittaneella sattuu olemaan enemmän voimaa ja joku 15kg enemmän lihaa, niin lopputulos on arvattavissa. Käytännössä katsoen olisin voinut seistä vain paikoillani (ja kokeilinkin pariin otteeseen) enkä siitä olisi sitten liikkunut mihinkään. Treineri tietysti hokasi tämän tilanteen, ja pääsinkin sen kanssa vääntämään puolivakavasti muutaman minuutin. Jumankauta että sai tehdä töitä niskoillaan, että pysyi pää pystyasennossa. Vihdoinkin tästä sikaniskasta oli hyötyä!

Näiden jälkeen hieman piiputti. Aikaa oli kuitenkin jäljellä vielä noin 40min.

Takaisin säkille ja freestyleä. Sitten jalkasuojat kiinni ja kehään. Ensin toinen vaan heitteli potkuja molemmilta puolilta ja toinen blokki parhaansa mukaan. Vaihdettiin potkijaa. Seuraavaksi toinen potkaisee ja toinen vetää omalla saman puolen jalalallaan counteriksi etupotkun.

Treenin lopuksi vielä etupotkut ja 3x20 vatsalihasliikettä. En tiedä mikä tänään oli, mutta jo ennen noita kolmea sarjaa olivat vatsalihakset ihan finaalissa.

Kaiken kaikkiaan koko päivä oli aivan parhautta.

Day 23, Todella hyvä Fiivis

Tänään oli taas tuplapäivä, pitkästä aikaa. Ja oli tooodella hyvä fiivis. Sain vihdoinkin koneen käyntiin (toisin kuin eilen, jolloin oli taas vähän taukojäykkyyttä) ja potkut & lyönnit lähtivät aivan eri malliin. Erityisen tyytyväinen olin tänään säkillä freestylellä harjoitellessani lyöntien voimakkuudesta ja sarjojen toimivuudesta.

Okei, ei se mitään maailmaa mullistavaa ollut teknisesti. Melko peruskauraa: 1+2 1+2+3+4 yläkoukku(ja), tai blokki, etupotku, korkea potku, ennen jalan laskeutumista 1, ja 2+3+4 jalka maassa.

Kivaa~.

Treenien rakenne oli tänään sama molemmilla kerroilla, sillä muikea jannu, joka nauraa puolet treeneistä, teki comebackin. Askeleet, shadowia kolme erää, säkille kolme erää freestyleä, mitseihin pari-kolme erää, 100 etupotkua ja 100 polvipotkua. Ainoana erona oli se, että iltatreenikerralla oli kroppa enemmän auki, eikä ollut enää niin käsittämättömän kuuma.

Day 22, Itsediagnoosien hetki

Jees, eli tänä viikonloppuna tuli sitten pidettyä kaksi välipäivää yhden treenipäivän jälkeen. Tähän treeni/lepo-ratioon on kuitenkin syynsä. Olin kipeänä tosiaankin viime viikosta suurimman osan ja perjantain treenin jälkeen keuhkoissa tuntui hassulta. Itseasiassa keuhkoissa oli tuntunut hassulta koko viikon ja viikonloppuna homma jatkui jatkumistaan. Koko ajan tuntuu kun olisi jonkinlainen pala kurkussa ja hengitys on vähän pintapuolista.

No sitä sitten tietysti kuvittelin, että nyt on joku keuhkoputkentulehdus ja kuolohan sitä miehen korjaa, joten otin rauhallisesti. Nyt kuitenkin yhdistelin eilen illalla näitä pikku johtolankoja, joita Thaimaa on minulle antanut, ja tulin seuraavaan lopputulokseen: täällä on aivan kipeän kuuma -> ac huutaa hulluna, vettä ei ole satanut pariin viikkoon ja kipeystilojen vuoksi koko viikko ac:n armoilla. Yksinkertaisesti ilma on niin jumalattoman kuivaa, että ei hengitystiet kestä. Bonuksena joka helvatan puska kukkii.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien höyryhengittelyä ja olotila tuntui kohenevan.

Mutta päivän treeniin. Postissakäyntikeissin vuoksi menimme tänään iltatreeneihin, eli 17:30 - 19:30. Treeni oli lupsakka. Treenattavia oli joku viisi, ja sai tehdä aika omalla tyylillään. Ensin askeleet, sitten kolme erää freestyleä säkille, mitseille pari erää ja viimeinen puoli tuntia kehässä pariharjoitteita.

Voi kyllä väittää, että vaikka hiki tuli kuumasta, niin ei tämänpäiväinen kovin pahasti edes väsyttänyt.

Day 19, Oikeasti ekat treenit tauon jälkeen

Kyllä, tänään räjähti vihdoinkin pitkästä aikaa treenit käyntiin. Fiilikset olivat melkoiset, kun pääsi taas alkulämpöä juoksemaan rataa ympäri. Kuuma oli, ja oasikset syntyivät kainaloihinkin ikään kuin yllättäen.

No, kaikki hyvä ei ole ikuista. Alkuverryttely aloitettiin jonkun viiden minuutin juoksemisen jälkeen, normaalin kahdenkymmenen sijaan, ja vetäjänä oli Das Old Champ. Vanha äijä on siitä pätevä kaveri, että on ilm. joku menneiden aikojen Champ. Huonoina puolina Vanha äijä on vanha äijä (jotain yli 60), ottanut ihan tuhannesti hittiä päähänsä ja melko dementoitunut.

Alkulämpö oli siis muutama hassu liike, ja koko kroppa oli hieman kylmänä. Kun tähän lisättiin vielä viikon tauon tuottama yleinen jäykkyys lihaksistossa, niin oli aika taas valita seuraavista:
[ ] Hyvää päivää
[x] Ei hyvää päivää

No itse treeni. Askeleet, jonka jälkeen peilin eteen tekemään shadowia. Shadowissa ensin blokki + potku, seuraavaksi 2 + koukku + potku, ja tauko. Tauon jälkeen suojat jalkoihin ja paritreeniä. Ensin uutena asiana otettiin uudenlainen lähestymistapa potkun vastaanottoon. Ensin pari potkaisi matalan potkun, joka blokittiin ihan normisti, sen jälkeen korkea potku, jonka aikana liikuttiin jalan alta sivuun ja potkaistiin tukijalkaa polvitaipeen alle. Imho, helvatan kätevä liike. Tämän jälkeen vielä vuorotellen potkua ja blokkia kuntoilun vuoksi.

Ja sitten säkille. Ensin 1+2 ja 1+2+3+4, jonka jälkeen blokki+potku ja viimeiseksi 1+2+matala potku ja 1+2+korkea potku. Treenin loppuun vielä parin minuutin erä etupotkuja säkkiin.

Kokolailla olin melkolailla tyytyväinen treeniin. Oikea jalka on vähän siinä kunnossa, ettei uskalla muuten kuin hieman taputtaa säkin kylkeä, vähän epäilen ettei se siitä paremmaksi kuukauden aikana edes mene. Päivän otin aika rennosti ylipäätään, sillä vähän vielä toipilasolo.

Day 18, Ekat reenit tauon jälkeen

... tai niin ainakin haluaisin sanoa. Tosiasiassa sain flunssan paikallisten uudesta vuodesta, ja tänään pidän sen "yhden terveen päivän" ennen treeneihin menoa. Mielestäni viisautta, sillä en aio riskeerata koko kuun treenejä saamalla jotain petomaista jälkitautia.

Pekka ei myöskään motivoitunut lähtemään treeneihin tänään, jotta pysyvät nuo meidän suorituskertammekin samoissa lukemissa, ja tulee se MT3 suoritettua sitten samoihin aikoihin.

Offtopic: kipeänä on tullut suunniteltua päiväkohtaisesti koko ensi kuun USA:n keissin matkakohteet. Vituttaa silti.

Treeniputki ohi...

...tältä erää. Nyt on jokunen päivä aikaa palautua rauhassa. Sali on periaattessa kiinni 5 päivää songkranin (thaimaalainen uusivuosi) takia. Ovet ovat kuitenkin auki, koska Muay Thai Instituten rakennuksessa asuu henkilökuntaa ja oppilaita, ja kuulimme että paikalla pitäisi olla myös ainakin yksi valmentajista. Olen kyllä hieman skeptinen siihen että harjoituksia järjestettäisiin, mutta voi olla että käymme tarkistamassa tilanteen ensi viikolla. Nyt kuitenkin siis ainakin 2 päivää lepoa.

Keho alkoi vasta nyt tottua kaksiin treeneihin päivässä, mutta muuten tauko tekee hyvää. Itse teloin vasemman jalan ukkovarpaani eilen potkaistessani sparrauksessa etupotkun erään thaikun blokkiin ja samasta jalasta on myös lähtenyt nahkaa parista kohtaa jalkapohjaa -- kivilattia ei ole optimaalinen potkimisalusta. Lisäksi kaikki vapaa-aika treenien ulkopuolella on mennyt syömiseen, nukkumiseen ja palautumiseen. Mukavaa pitää välillä hieman taukoa.

Day 12, "Puoliväli"

12. päivä ja 15. harjoitus takana, yhden päivän välipäivällä. Fiilikset? Errrrinomaiset.

Päivän ensimmäinen treeni oli sanalla sanoen letkeä. Koko porukalla oli jonkinmoinen TJ0-olo, sillä huomenna alkaa uuden vuoden juhlinta, ja valmentajille tämä on ilmeisesti koko vuoden pisin juhlapyhä. Edettiin kuitenkin tututtuun tahtiin: askeleet, shadowia jokunen erä, freestyleä säkkiin muutama erä ja pariharjoitteita. Wai Kru:n aikana hokasin olevani se katu-uskottavimman näköinen kaveri kehässä, ja tämän huomasi jekkumieskin. Yritin kovasti huitoa, että en ymmärrä mitä setä selitti, mutta ei auttanut. Ryhmän eteen vetämään esimerkkinä Wai Kru läpi.

Hyvin se menikin, ei sen puoleen.

Toinen reeni olikin sitten jotain Kovin Erikoista. Salilla pelkästään minä, Pekka ja traineri. No, aluksi askeleet läpi ja sitten tekniikkaa. Erät olivat lyhyitä, mutta niin olivat hengitystauotkin, joten hommassa kerkesi tulemaan hiki. Liikkeet tehtiin ensin yksitellen, sitten putkittaen ja lopuksi lisättiin jonkinmoista liikettä mukaan. Ensin harjoiteltiin yläkoukkuja ja uppercutteja, tätä seurasivat kyynärpäät, eli ylhäältä alas, vaakatasossa ja alhaalta ylös.

Sitten säkille. Periaatteessa freestyleä, mutta traineri tuli aina välillä neuvomaan kaikkia perin hienoja kikkaliikkeitä. Säkin jälkeen mitsieriä, joita hataran ajantajuni mukaan tehtiin kolme.

Ja hehkutus. Vasemman jalan potkut lähtevät tätä nykyä aivan järrrkyttävän hyvin (suhteessa ystävät, suhteessa aikaisempaan). Pystyy potkimaan jo hyvin omankokoisensa kaverin pään korkeudelle, ja potkuihin on löytynyt tietty napakkuus. Ei kai ihmekään, 15 reenistä joku 13 on tehty hyvin pitkälti potkien vain ja ainoastaan vasemmalla. Vaikka fiilikset ovatkin korkealla, voin väittää, että muutaman päivän tauko tulee tarpeeseen. Vaikka Sisulla mentäisiin vaikka viikonkin vielä, niin tottumaton kroppa tarvitsee kyllä oman aikansa palautumiseen.

Valokuvia tuli nyt harmillisen vähän, sillä Pekka ei saanutkaan otettua sitä kameraansa mukaan harjoituksiin, ja kädetti allekirjoittaneen Canonin kanssa. Lohdutukseksi muutama poseeraus ja hieman Städiumin Ulkopuolta.

Day 11, Normipäivä

Tämän päivän reenit olivat kohtuu tuttua kauraa, eikä koko päivän aikana jaksanut sattua sitten mitään yllättävää.

Ensimmäinen harjoitus meni seuraavasti: askeleet, shadowia kolmisen erää, suojat päälle ja parin kanssa potkuja ja blokkeja harjoittelemaan kolmen erän ajaksi, polvea säkkiin ja Wai Kru. Toinen harjoitus: askeleet, kolme shadowia, säkillä 1 2 ja potku, freestyle säkillä, pari erää mitseihin ja Wai Kru.

Hieman hävettää edes raportoida tämmöistä, mutta joskus arki on vain arkea, ja mikään ei jaksa yllättää.

Huomenaamulla kameraa mukaan, niin saisi vähän paremmassa valossa dokumentoitua, ja kuvistakin tulisi jotain.

Day 10, Täyttä Ymmärrystä Vailla

Kymmenes päivä ja toinen luonteeltaan kaksi kertaa päivässä. Ensimmäinen treeni meni kokolailla tututtuun tapaan. Askeleet, shadowia, freestyleä säkkiin ja suojat päälle. Pariharjoitteessa aluksi samat kuin aikaisemminkin, eli sarja jonka päättää etupotku, sekä takakäden suorasta seuraava paukutus polvella vatsaan. Uutena kuitenkin tuli tänään potkun nappaaminen kiinni. Hyökkääjä potkaisee ihan normaalisti, puolustaja liukuu alta sivuun, vähentäen potkun voimaa, nappaa jalan kiinni potkun puoleisella kädellä ja lyö vapaan käden kyynärpäällä yläreiteen. Seuraavaksi sama liike, mutta sen sijaan että vapaa käsi löisi, vapaa käsi nappaakin kiinni ylempää kiinni olevaa jalkaa, selän kautta pyörähdys ympäri, ja alkuperäisellä kiinni ottaneella kädellä kyynärpää hyökkääjän naamaan. Lopuksi vielä kevyt sparri ja Wai Kru.

Uutena treenimuotona hassuttelijamies (eli se, joka on letkautellut kaikkea mielenkiintoista tähän asti lady-fighteistä ja muista) kertoi, että poijjaat, tästä lähtien joka päivä 200 vatsalihasliikettä. Saattoi sekin johtua siitä, että jouduin kuumuuden vuoksi ottamaan paidan pois.

Treenin jälkeen ruoka, kämpille ja tunnin päiväunet. En ole ihan hetkeen ollut niin seis, kun sillon kun oli taas aika lähteä treeneihin. Ei millään meinannut päästä ylös ja nukahtaminen mopotaksin kyydissäkin oli lähellä. Treeni kuitenkin herätti.

Harjoitukset olivat kuitenkin alkuosalta erilaiset kuin aamulla. Askeleiden jälkeen tuli totutusti shadowia, jonka jälkeen harjoittelimmekin kyynärpään käyttöä. Takakädellä ylhäältä tuleva kyynärpää, sitten etukädellä nopea vaakatason kyynärpää. Näitä kerrattiin ja hierottiin melko kauan. Sitten hanskat käteen ja säkillä freestyleä. Tämän jälkeen jo tutut pariharjoitukset läpi ja Wai Kru.

Oikealla jalalla ei näissäkään harjoituksissa tehty yhtään mitään, koska potkut kertovat keskushermostolleni hyvin äkkiä, kuinka erikoisen huono idea jalan käyttö on. Ehkä sitten neljän päivän loman jälkeen voisi kokeilla taas seuraavan kerran. No, tuleepahan treenattua sitä vasempaa sitten entistäkin tehokkaammin.

"En pelkää saada kolhuja
Keho kestää, vaan kestääkö tajunta"
-Mokoma

Day 9, Ensimmäinen Pitkä (muttei huurteinen)

Tiistai, yhdeksäs kerta ja kiristetyn aikataulun vuoksi ensimmäinen kerta kun piti paukuttaa kahdet treenit saman päivän aikana. Päivä oli pitkästä aikaa kirkas ja elohopeakin nousi melko kuumiin asetelmiin.

Ensimmäinen treeni meni melko kivuttomasti. Askeleet, pari varjoerää, freestyle-sarja säkillä ja kehään. Kehässä harjoiteltiin niin, että alussa hyökkääjä heitti etukäden suoran, joka blokattiin, sitten potku, joka blokattiin ja toinen potku, joka torjuttiin potkaisemalla etupotulla hyökkääjä pois tasapainosta. Kiva sarja imho. Tämän jälkeen harjoitus, jossa hyökkääjä lyö takakäden suoran, ja puolustaja blokkaa iskun, ottaa hyökkääjää niskan takaa kiinni, paukuttaa pari kertaa polvella vatsaan ja heittää vastustajan pois. Kivaa, varsinkin kun oli vatsasuoja. Lopuksi vielä molemmilla jaloilla 50 etupotkua ja polvea säkkiin ja Wai Kru.

Jossain väleissä teimme käskystä vielä punnerruksia, mutta en kuollaksenikaan muista missä väleissä. Oikea jalka temppuili, ja parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen jätin sillä säkin potkimisen kokonaan väliin.

Treenin jälkeen kämpille, ruokaa naamaan, hengailua ja puolen tunnin päikkärit. 17:30 takaisin salille ja uusiin haasteisiin.

Treeni meni pääasiallisesti samalla lailla kuin viimekin kerralla, kuitenkin pariharjoitusten jälkeen ei treeni loppunutkaan, vaan käskettiin ottamaan leikkimielinen sparri. Suojina oli jalkasuojat ja vatsasuoja.

No sparri alkaa, itse asettaudun vasenkätisesti, koska oikea jalka on arka, ei kestä kovin paljon blokkimista eikä sitten yhtään potkimista. Heitän alkuun rennon vasemman jalan potkun, Zero Strenght että saa vähän tuntumaa. Pekka nappaa jalasta kiinni, hypytyttää sen helvetin kipeän oikean jalan varassa taaksepäin kunnes kaadun selälleni (miksiköhän se jalka taas olikaan kipeä?). Ok. Tämä menee vielä. Chill. Minuutti kuluu ja taas jonkun käsittämättömän ninjailun ansiosta saan potkun suoraan kiveksille. Happea. Chill. Vahinkoja sattuu. Puoli minuuttia ja kova potku oikean käden ojentajaan. Mihin unohtui Zero Strenght? Chill. Happea. Puoli minuuttia ja suora vasempaan silmään. Happea. Happea. Mihin helvettiin unohtui Chill? Lyön Pekkaa oikealla etusuoralla päähän ja traineri keskeyttää sparrin. Jotta raivosta tärinä loppuisi, menen potkimaan säkkiä, kunnes rauhoitun.

Että tämmöistä tänään. Katsotaan millaista treeniä huomenna. Nyt kuitenkin kylmää vasempaan silmään sekä Tiger Balmin tunkkausta jalkaan ja olkapäähän.

Säätiedotus

Tero on tähän mennessä raportoinut sangen kiitettävästi päivittäisistä treeneistä, joten en ole katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa samoja asioita kahteen kertaan.

Tänään saimme ilmeisesti Muay Thai 2:n läpi, koska en muutakaan tietoa saanut valmentajalta. Kävimme juhlistamassa tilaisuutta ja MT3:n alkua Sizzlerissä pihvillä/hampurilaisella. Tällä viikolla on tarkoituksena käydä huomisesta alkaen treeneissä kahdesti päivässä, koska ensi viikolla sali on kiinni songkranin takia. Treenithän järjestetään salilla neljä kertaa päivässä, ensimmäisen kerran helvetin aikaisin ja sen jälkeen klo 12, 15 ja 17:30. Salilla saa käydä harjoittelemassa siis pitkälti silloin kuin itselle sopii, vaikka 4x/päivä jos ylimääräistä energiaa löytyy.

Mielenkiintoista nähdä miten jaksaa vetää kahdet treenit päivässä tropiikin lämmössä. Säät ovat onneksi olleet normaalia viileämmät lähiaikoina, sateiden tuodessa vilvoitusta ja vähentäen ilmassa leijuvan pölyn määrää. Pari viikkoa sitten maksimilämpötilat huitelivat 39 tietämillä. Songkraniahan vietetään täällä heittelemällä kaduilla vettä kaikkien vastaantulijoiden päälle, koska huhtikuu on kuumin kuukausi, johon vesisodalla tuodaan pientä helpotusta.

Day 8, MT2 Exam

Tänään oli sitten se kauan puhuttu MT2-exam, jossa päätettiin, aletaanko tekemään MT3:sen juttuja, vai vieläkö on kerrattavaa. No, kuten viimekin kerralla, ei tälläkään kertaa vältytty kommelluksilta.

No askeleet meni ihan jees, ei mitään erikoista siinä. Sitten pistettiinkin jo hanskoja käteen ja säkille. 1 2 lyönnit, potkublokki ja 1 2 potkut säkkiin. Jalat oli vielä ihan jäässä, kun ei ollut ehtinyt potkimaan vielä säkkiin, joten suomalaisen jalavan notkeudella paukuttelin niitä potkuja. Rumaahan se oli. Kaiken kukkuraksi alla ollut matto (jalkapohjat ei pala niin pahasti) lipesi alta ja löysin itseni perseeltäni keskellä examia. Kokeen valmentaja tulikin siihen (sama mies joka kertoi, että ottelen MT3:sen jälkeen) ja naureskeli "Hohohoh. MUAY THAI TWOO!!!! FAALLL??? HOHOHOHO". Hävetti ja vitutti ihan äärettömästi, kun ei ollut edes oma vika, enkä usko että traineri oli tarpeeksi kärppänä huomatakseen tilannetta.

Sitten suojat jalkoihin ja paritreeniä. 1, vastustaja lyö sivuun, korkea potku, vastustaja blokkaa. No tämäkään ei tietysti mennyt ilman häslinkiä. Menee ihan ok siihen asti, kunnes Pekka, jonka parina olen, tekee peliliikkeen ja blokkaa potkuni ei niinkuin pitäisi, eli kyynärpää kiinni reidessä, vaan interceptaa jalkani ilmasta suoraan kyynärpäällä. Sama jalka, josta akilles oli rikki hetki sitten (eikä täysin parantunut) otti sitten aika kovan hitin 20cm ylöspäin akilleesta ja oli sitten jalka taas aika pitkälti pois lopputreenin.

Viimeisenä ennen Wai Kruta oli säkin edessä ensin etupotku ja sen jälkeen polvella säkkiin. Ensinnäkin tyyli, jota piti käyttää oli aivan erilainen kuin totuttu ja toiseksi, ne säkit olivat ihan liian kevyitä. Kovat ja raskaat säkit kun olivat joidenkin vyötärönkorkuisten skidien käytössä. No eihän siitä meinannut tulla mitään, kun pelkkä hennohko front kick sai säkin lentämään melkein vaakatasoon, ja polveen ei voinut laittaa oikeastaan ollenkaan voimaa, kun olisi lentänyt vaan itse perseelleen säkin karatessa alta. Valmentaja möyhää vieressä thaikkua ja englantia sekoittaen, että "bambam, hardaa" ja yritän selittää, että "too light, no can power", mutta ohi meni sekin.

Wai Kru meni sentään nappiin ja Pekka varmisti vielä ennen lähtöä, että "Tomorrow, MT3?" "yeah."

Pistin Pekan ostamaan itselleni Liptonin jääteen, koska se homo (hellittelynimi) teloi mun jalan.

Muay Thai Institute

MTI on kämpiltämme noin parin kilometrin päässä, Pathum Thanissa Rangsitissa. Salille kestääkin mopotaksilla kämpiltämme sen jonkun 10min, oikoen muutamaa yksisuuntaista väärään suuntaan. Takaisin tulo ei olekaan ihan niin helppoa, MTI:n sijaitessa kyllä Night Stadiumin (ryypiskelyä ja paljon erilaisia showeja) takana, mutta tämä ei auta päiväsaikaan; mopotakseja kun ei ole. Eli takaisin tulemme reeneistä aina jalkaisin ja nappaamme jotain murkinaa kadulta kämpillä syötäväksi tai syömme torilla.

MTI:n tiloissa olisi myös mahdollista majoittautua, mutta mikäli oikein käsitin, majoitustilat eivät ole aivan hirveän grandeja, ja MTI on vielä Khrong 1:stäkin (jossa siis asumme) enemmän keskellä ei mitään. Täällä on enemmän toritoimintaa, Tesco ja 7/11 aivan nurkilla ja Future Parkiin lyhyempi matka. Täällä myöskään ei tarvitse herätä kuin siihen omaan herätyskelloonsa, jos sen on osannut laittaa edellisiltana päälle.

Myös kun vuokra täällä reilu 20m^2 kämpästä, netteineen kaikkineen, on reilu 4000 baht, eli noin 80e, niin on helppo säästää asumalla hieman kauempana.

Lyhyen selityksen lopuksi vielä jokunen kuva salista.

Day 7, levon leveys

Tästä päivästä tuli sitten lepopäivä. Suunnittelin jo lauantaina, erään naaraan käytettyä paremman osan aamupäivästään nalkuttamiseen aiheesta, että pitäisin edes kerran viikossa sen välipäivän, oli kuinka kiire tahansa.

Eilen aukesi taivas, tänään laukesi vatsa. Heräsin tuossa yhdeksän pintaan siihen, että vatsa kramppaili. Puolen tunnin pyöriskelyssä vietinkin puoli tuntia vessassa koko pakkini tyhjentäessä itsensä. Sitten takaisin nukkumaan ja viiden tunnin päästä sama kuvio uuden kerran.

En ihan suoraan sanoen tajua, että mistä vatsani on loukkaantunut. Ok, vedin eilen leffankatselun lomassa pari paketillista Pockyjä, mutta ei luulisi laktoosi-intoleranssini olevan ihan niin aggressiivista luokkaa, että niistä loukkaantuisi. Tai sitten eilen kadulla syömäni ruoka oli pilaantunutta tai jotain. Ei vatsan toiminnasta ota oikeasti kirveelläkään selvää.

No tämän päivän olen sitten chillisti kämpillä ja vetelen elektrolyyttejä, ettei nestehukka pukkaa päälle. Jos huomenaamulla on sama fiilis, niin imodiumia naamaan ja examiin. Ei millään pysty jättämään väliin.

Day 6, ensimmäinen ketutus

Tänään se tuli. Ensimmäinen kerta ikinä Muay Thaissa, jolloin teki mieli lähteä kesken reenien lätkimään. Ensinnäkin alkulämpö jäi pois kokonaan. Vapaaosuus oli toki, mutta ohjattu jäi kokonaan välistä, kun odoteltiin jotain kanalaumaa, jolla sanalla sanoen hieman kesti. Sitten alotettiin yhdessä perusliikkeiden tekeminen. Sarvi x 3. Samaan aikaan ensimmäisiä kertoja reenaavat ja ne, joilla on jo se nelisenkymmentä reeniä takana. Jokainen liike selitettiin, potkublokkeja ei käyty ollenkaan lävitse ja homma oli hiii-daaas-taaa.

Tämän vuoksi kannatan nimenomaan tasoryhmiin jakamista.

No kun vihdoinkin saatiin tämä hidastetun filmin katselu lävitse tuli varjonyrkkeilyn vuoro. Paikat oli ihan jäässä, kun kunnon alkulämmittelyä ei oltu tehtykään ja vitutti koko touhu. Varjojenkin aikoihin teki vielä mieli lähteä menemään. Sarvea kasvatti se, että odoteltu kanalauma (thaikkutyttäriä) reenasi yksi kerrallaan, eli kun yksi harjoitteli jotain, niin muut söivät sipsejä ja kertoivat toisilleen kaskuja. Tämänkö takia reeni alkoi niinkuin alkoi?

Kun päästiin mitsiosuuteen alkoivat paikat jo hieman lämpeämään ja pääsi vähän reeniin mukaan. Kotimatkalla taivas aukesi ja sai kävellä sateessa kämpille.

Day 5, Pizzaperjantai

Tänään ei ollut reeneissä mitään erikoista. Samaa settiä, johon ollaan MT2:sessa totuttu; ensin liikkeet läpi, peilin edessä blokkia ja potkua, jonka jälkeen 1 2 ja potkua. Sitten erä mitseillä ja säkkejä hakkaamaan / potkimaan.

Positiivisena yllätyksenä oikea jalka kesti mitsien sekä säkin potkimisen, josta olin varsin riemuissani. Pelkäsin että siihen olisi tullut jotain isompaakin vekkiä. Ei se nyt vieläkään ole 100% kunnossa, mutta kestää tarpeellisissa määrin.

Vielä kaksi päivää, sitten testi ja MT3 here I come. Huomenna ajattelin ottaa kameran mukaan, jos saisi fotoja salista ja reenistäkin.

Day 4, KomproMissejä

Tämä päivä oli kyllä yksi häröilyn taival. Päivä alkaa sillä, että herään tuntia aikaisemmin mentyäni tuntia myöhemmin nukkumaan ja koko aamupalarulianssi oli taas astetta hankalampi prosessi. Suunnitelma kuitenkin sama, kolmelta reeneihin.

Yhdeltä taivas aukeaa. Sataa vaakatasossa, palmut vaan taittuvat vastakkaisella puolella katua ja aina välillä jyrähti aivan vieressä laukaisten läheisten autojen varashälyttimet. Treeneihin oli siis ihan turha lähteä, kun ei kukaan mopotaksikuskikaan haluaisi ajaa moisessa säässä. Saati sitten että olisi itse uskaltanut lähteä kadulle. Kaiken lisäksi kellon lähestyessä neljää tuli aivan pirunmoinen nälkä.

Joskus puoli viisi sitten sade hellitti ja kirmasin katukeittiöön syömään kanaa ja riisiä. Fiksuuttani muljautin koko chilisoossiastian riisini päälle, ja muistin jälkeenpäin, että sehän on tosi tulista. Ei tosin haitannut nälkäistä metsästäjä-keräilijää hetkeäkään. Matkalla kotiin nappasin KitKatin ja kolaa. Patukan syötyäni muistin, että minullahan on laktoosi-intoleranssi. Voi perkeleen perkele.

Kaiken hyvän lisäksi kerkisin kuitenkin puoli kuuden reeneihin, ja reenisalissa ei ollut allekirjoittaneen ja Pekan lisäksi kuin kaksi jotain aivan junioria reenaamassa alkeita. Reenit olivat rennot, ja hyvä näin eilisen höykytyksen jälkeen. Nim (valmentaja, ilm. gym-master) tulikin yhdessä välissä tarttumaan olkapäästä ja heitti
"When Muay Thai 3 over. You fight!"
"I FIGHT?"
"Yes. LADYBOXER. HOHOHOHOHO"

Jannu tuli tasaisesti puolen tunnin välein muistuttamaan, että "you fight ladyboxer, hohohoho" ja ainakin sillä oli hauskaa. Treenien loppupuolella kysyi sitten, että mitä tehdään Songkranin aikana. Niin, thaikkujen uutena vuotena. Reenataan kai...

Jokainen suuri suunnitelma on tuomittu lopulta jonkinlaiseen kompromissiin. Tämä suuri kuukauden treenaussuunnitelma on yksi niistä. Songkranin aikoihin sali on meinaan viisi päivää kiinni. No, hätä ei ole tämän näköinen. Jos nyt sunnuntaihin paahdetaan ilman taukoa reeni / päivä, ja maanantaina MT2 exam. Exam-päivä on helppo, joten se nyt ehkä mahdollisesti voitaisiin laskea lepopäiväksi. Sitten ti-pe 2 reeniä / päivä, 12-14 ja 17:30-19:30. Siinä on välissä aikaa käydä kämpillä safkaamassa, suihkussa ja sitten takaisin. Tällä manooverillä tulisi otettua kiinni aikataulut, vaikka lomaa olisikin se viisi päivää.

Okei, tuleehan siitä rankkaa, mutta sitten saa sluibata viisi päivää. Kaksi nukkumista, sitten jär-kyt-tä-vät päädyt jossain Khao San Roadilla, kahden päivän krapula ja taas reenaamaan. Hiemanko on hyvä suunnitelma.

Myöhäinen aloitus

Laitanpa minäkin oman korteni kekoon ja liityn kirjoittelemaan tänne treenikuulumisia. Oma tausta treenaamiseen on vajaa vuosi muay thaita Suomessa Chitalada Finlandin ohjauksessa. Järjestävät treenejä keskustan lisäksi myös Hervannassa 2x viikossa. Lisäksi ehdin harrastaa kesällä 4 kk astangajoogaa, joka oli sangen mukavaa puuhaa sen lisäksi, että loppukesästä pystyi venymään uusiin ulottuvuuksiin. Täällä Thaimaassa olen ehtinyt treenaamaan saman verran kuin Terokin, eli takana on kirjoitushetkellä yli 30 kaksituntista treensessiota (muay thai 1 ja suurin osa 2:sta).

Treenaaminen on hieman erilaista kuin Suomessa. Chitaladan alkeistreeneissä käytiin läpi melko kattava valikoima tekniikoita, mikä teki treeneistä mielenkiintoista, ja puolitoistatuntisen session lopuksi kaikki tekivät punnerruksia ja vatsoja. Täällä Thaimaassa Muay Thai Instituten kursseilla normaaleissa treeneissä keskitytään käymään läpi perusiskuja ja -potkuja (välillä kyynärpäiden ja polvien kanssa, välillä ilman). Treenit myös kestävät puoli tuntia pidempään. Chitaladan peruskurssilla treenaminen jäi siis paljon pintapuolisemmaksi katsaukseksi lajiin, ja harjoittelua voisikin kuvata kuntomuaythaiksi.

MTI:n kursseilla, ja etenkin seuratessa thaimaalaisten harjoittelua, on huomannut kuinka paljon parannettavaa omissa perusliikkeissä - etenkin potkuissa - on. Vaikka samojen liikkeiden toistaminen päivästä toiseen välillä tympiikin, on perusta kuitenkin saatava kohdilleen ennen kuin voi kuvitella hyödyntävänsä kehittyneempiä tekniikoita. Niiden perusteidenkin treenaaminen on kuitenkin muuttunut huomattavasti palkitsevammaksi, nyt kun on huomannut että jonkinasteista kehitystä on tapahtunut.

Treenit tähän asti: peruskauraa, tänään kolmas päivä putkeen. Alkulämmittely juoksemalla, venyttely, iskusarjat läpi varjona, potkujen harjoittelua varjoina, mitsitreeni, säkin hakkaamista ja potkimista ja lopuksi wai kru.

Day 3, Himpun Verran Rankempaa

Kolmas päivä pärskähti käyntiin, ja oikea jalka kesti kuin kestikin! No ei se missään nappikunnossa ollut, oikean jalan potkuja oli ihan turha heitellä mitseihin, kun kiputilat lävistivät jalan koko pituudelta.

Ei se tosin menoa haitannut.

Eilisestä poiketen, en pysynytkään saman ryhmän kanssa jossa olen tottunut reenaamaan. Minut vedettiin sivummalle erään huonosti englantia puhuvan jantterin kanssa, jonka oletin käyvän MT4:sta, eli professional-kurssia. No ei siinä mitään. Siinä missä vanha ryhmä veti perinteisesti kaikkia kuvioita lävitse, itse vedin kolme varjonyrkkeily-sarjaa läpi, ja hikoilin kuin vähän isompi sika. Jokaisen varjosarjan loppuun vielä vedettiin polvea ilmaan nopeaan tahtiin, ja viimeisessä sarjassa reenaajaa kaulan takaa käsillä kiinni ja polvea vatsan tietämillä oleviin mitseihin. Pirun hyvää polvitreeniä, ja kävi selvemmäksi mihin kädet sijoitetaan polvipotkun aikana.

Kun olin käynyt terästämässä elektrolyyteillä juomaani, käski valmentaja pistää jalkasuojat päälle. Hieman olin hämmentynyt, koska eihän kehässä ollut kuin se MT4-kaveri.. .. Joka myöskin laittoi suojat jalkaan.

Yleisölle tiedoksi, että vaikka kannankin 186cm ruhoni 86kg:ta melko kunniakkaasti, niin jos vastassa on samanpituinen, mutta 15kg kevyempi jantteri, joka on reenannut rutkasti enemmän, niin turpaanhan siinä saa. Tällä kertaa pelin nimi oli seuraava: mikäli potku tulee kylkeen, ja suojaa ei saa tarpeeksi nopeasti ylös, niin punnerretaan 5. Ei jumalauta! Tässä pelissähän ei ollut mitään järkeä. Apinakin tajusi, että vastustajalla oli nopeus ja taito puolellaan. Vaan ei auta itku Rangsitin markkinoilla.

Kahden erän jälkeen tulos oli kutakuinkin seuraava: olin ottanut tuhannen potkua reisiini, punnertanut n-kertaa, sain kerran kantapäästä "counter-potkun" etureiteeni ja kerran kunnolla kantapäästä lantioon, kun en päässyt etupotkun alta ajoissa pois. Mutta! Se jannu punnersi kaksi kertaa. Hiemanko onnittelin itseäni.

Nuorempien thaikkujen mielenrauha tosin järkkyi, kun jouduin kuumuuden pakosta ottamaan paitani pois ja paljastin suomalaisen talvimaiseman kaltaisen valkoisen ihoni paahteelle.

Day 2 ja eka "haveri"

Eli numerojärjestykseltään toinen reenipäivä takana. Reeni oli tänään melko identtinen eilisen kanssa, ja yhtäläisesti raskas. Tällä kertaa otin kuitenkin opikseni, ja ensimmäisen tunnin jälkeen tunkkasin vesipullooni elektrolyyttipussukan, ettei nestetasapainoin heittely saisi minua tällä kertaa ihan niin pihalle reenin loppuvaiheessa. Ja tämähän toimikin. Järki oli mukana vielä ihan viime minuutteihin asti.

Mutta sitten piti käydä se ensimmäinen Les Accidente. Jo reenien alussa huomasin, että akillesjänteeni oli kohtalaisen kipeä, enkä oikein keksinyt järkiperäistä syytä, että miksi. Sitten kun tuli taas mitsireenin vuoro, niin huomasin syyn, ja perin ikävällä tavalla. Tapanani on näet käyttää kenkiä käytännössä katsoen reenin alusta loppuun, jottei jalkapohjistani katoaisi kaikki nahat. Näin on käynyt pariin otteeseen, ja sen jälkeen reeni on puhdasta tuskaa. No, nyt kun potkin mitseihin, niin eräs potku meni hieman nilkan puolelle ja jalkani taittui hieman normaalia suoremmaksi -> kenkä painaitui akilesjänteeseen -> mies painautui maahan. En nyt sentään suoranaisesti tipahtanut, mutta muutama sekunti oli pakko ottaa happea, koska jalka kertoi olemassaolostaan vähän turhankin tehokkaasti. No, popot pois ja mitsitreeni loppuun.

Loppureenistä en kyllä pitänyt kenkiä jalassa, mutten kyllä potkinut säkkiäkään oikealla jalalla. Pelkkä potkusta aiheutuva tärähdys tuntui akilleksen tienoilla sen verran hyvin, että potkua alkoi pelkäämään, eikä siitä sitten tullut mitään. Korvasin sitten oikean jalan potkutreenit polvipotkuilla, ettei tarvinnut jouten olla. Seuraavat pari kolme päivää varmaan teen lähinnä potkuja vasemmalla, mikäli pitää potkia mitseihin tai säkkiin, ilmaan potkimiseen akilles ei asettanut mitään rajoituksia. Tuleepahan sitten reenattua sitä vasempaa enemmän, kuten traineri edellisenä päivänä oli sanonut (olisikohan heppeli kironnut minut sen sormivekkinsä vuoksi).

Ensimmäinen tavoitekin on jo "peruttu". Kysäisin valmentajalta, josko MT2 exam pidettäisiin sunnuntaina. "Ei, maanantaina" oli vastaus, eikä siihen ollut sitten vastaan sanominen.

Myöskin ikuisen ihmetykseni aihe on thaikkujen fysiikka. Ei ole länsimaalaisella kovin paljon saumaa, kun katsoo kuinka thaikut potkivat. Potku lähtee kuin tyhjästä ja saavuttaa sen jäätävän nopeutensa ikään kuin puolihuolimattomasti. Ja potkuja sarjaan potkiessa jalka tuskin koskettaa maata. Länkkäreiden matseja katsoessa melkein tuntuu siltä, että potkut hämmentävät vastustajaa, ja pakottavat pitämään puolustusta kuosissa, kun taas thaikut myllyttävät potkuillaan kuin viimeistä päivää ja nyrkit ovat lähinnä se viimeinen vaihtoehto. Ovat ne vaan aika epeleitä.

Jos sitä vaikka hieroisi Tiger Balmia (thaikkujen yleislääke) jalkaan ja toivoisi että huomenna vielä jalka kantaa.